Maailmankaikkeuden huonoin elokuva

Jesse Andrews:
Maailmankaikkeuden huonoin elokuva eli minä & Earl & ja kuolemansairas tyttö.
(Me, Earl and the Dying Girl.)
WSOY 2012.
Suom. Sami Rouhento. 280 s.

Ensimmäisten sivujen jälkeen ensivaikutelma Andrewsin Maailmankaikkeuden huonoimmasta elokuvasta oli, että saako tälle edes nauraa. Niin käsittämättömätöntä huumoria Greg, kirjan kertoja viljelee. Pitkästä aikaa luin kirjan yhdessä päivässä.

Gregin mielestä elämä on helpointa, kun ei kuulu mihinkään. Niinpä hän on nähnyt paljon vaivaa sen eteen, ettei kuulu yhteenkään ryhmään. Hän ei halua olla millään tavalla erikoinen eikä hän missään nimessä halua, että kukaan koskaan saa tietää, että hän tekee kaverinsa Earlin kanssa enimmäkseen huonoja elokuvia.

Sitten Gregin äiti pakottaa Gregin pitämään seuraa leukemiaan sairastuneelle Rachelille. Greg on vastahakoinen. Rachel ei ole Gregin mielestä kovin hauska, kaunis eikä muutenkaan mielenkiintoinen. Äiti kuitenkin tahtoo, että Greg herättää henkiin Gregin ja Rachelin hepreakouluaikaisen ystävyyden, jota ei ole oikeastaan koskaan ollutkaan. Rachelin sairastuminen ei tunnu herättävän Gregissä muita tunteita kuin sen, että hän tuntee itsensä kamalaksi, kun hän ei tunne mitään. Mutta miten kieltäytyä piristämästä kuolemansairasta tyttöä, joka kaiken lisäksi on ainoa ihminen, joka pitää Gregin ja Earlin elokuvista?

Jostain syystä Gregistä ei kuitenkaan saa kammottavan välinpitämätöntä kuvaa. Pikemminkin tuntuu, että hän huonon itsetunnon takia vähättelee ja vitsailee itsestään jatkuvasti, ja suhtautuu Racheliin ja tämän sairauteen mustalla huumorilla, koska ei halua oikeasti ajatella kuolemaa. Greg vakuuttaa, että Rachel ja Rachelin sairaus eivät merkitse hänelle mitään ja että hän käy Rachelin luona tämän kuolemaan asti vain koska on pakko. Greg kuitenkin huijaa lukijaa ja viimeistään loppusivuilla Gregkin löytää itsestään tunteita.

Ensin ajattelin, että kirjan suomenkielinen nimi ei ole kovin hyvä. Maailmankaikkeuden huonoin elokuva? Mikä elokuva? Minulta kesti pitkään tajuta, mitä elokuvaa tällä tarkoitetaan, vaikka se oli itsestään selvää. Kun tajusin tämän, suomennos ei tuntunutkaan enää niin huonolta.

Kirjasta ei löydy välttämättä mitään syvällisiä oivalluksia. Gregin mukaan leukemia on vain syvältä eikä se saa ihmistä ymmärtämään elämästä jotakin erityisen hienoa. Se on vain epäreilua.

Loppujen lopuksi pidin tästä niin paljon, että laitan sen perään tähden, kun lisään sen luetut-luettelooni. Teoksen kertojan kommentointia kirjan kirjoittamisesta on verrattu Huotarisen Valoa, valoa, valoa -kirjaan, joten tästä tyylistä pitävät saattavat pitää tästäkin kirjasta. Tosin mielestäni Andrews tekee tämän paremmin kuin Huotarinen.

Kommentit

  1. Tässä tuntuu olevan jotain sellaista vinksahtanutta joka vetoaa minuun... Laitanpa korvan taakse!
    P.S: Aivan ihana blogipohja sinulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea! Kirja on hyvällä tavalla vinksahtanut. Unohdin näköjään laittaa lukunäytteen, ehkä lisään sen jälkikäteen.

      Kiitos, minäkin tykkään täsä blogipohjasta. Vaikka se ei näykään kokonaan, koska ajattelin, että valkoiselta pohjalta voi olla helpompi lukea. :)

      Poista
  2. Hmm..kuulostaa hauskalta. Tarvitsisin jotain kevyttä ja hauskaa näihin elämän väleihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on hauska, vaikka on siinä vakaviakin asioita. Sopii mielestäni hyvin aikuiselle luettavaksi, vaikka taitaa olla luokiteltu nuortenkirjaksi.

      Poista
  3. Täytyy ihan oikeasti tsekata tämä kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että voisit tykätäkin tästä. Päähenkilö on sen verran toivoton tapaus. Enkä tarkoita toivottomalla varsinaisesti heikkoa henkilöä, vaan sellaista, jonka sosiaaliset taidot ovat vähän olemattomat.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Tuula Kallioniemi: Risteys

Motiiveista