Pöljä

Nyt teen tunnustuksen.

Reputin suomen murteet ensimmäisellä kerralla. Loppujen lopuksi sain siitä kolmosen, mutta olihan se nyt noloa. "Miten joku ei tunnista murteita?" saattaa joku ajatella. Minäpä kerron miten. Murteita ei ole yksi, kaksi, tai kolme. Niitä on kymmeniä. Ja murteilla on alamurteita. Niitä ei todellakaan ole helppo erottaa toisistaan.

Erotan juuri ja juuri itä-, länsi- ja pohjoismurteet toisistaan, siinä kaikki. Eli en todellakaan ole mikään murre-ekspertti. En tunnista ihmisiä näiden puheen perusteella. Silti murreasioiden miettiminen on jollain tasolla kiehtovaa, myös silloin, kun harrastaa kirjoittamista.

Olen ollut aika paljon koelukijana ja huomannut, että valitan herkästi murresanoista. Vaikka olenkin toivoton murteitten tunnistamisessa, tunnistan kyllä yleensä, jos jokin sana on murretta. En vain tiedä mitä sellaista. Ei niissä sanoissa aina sinänsä mitään vikaa ole, mutta ne eivät oikein sovi yleiskieliseen tekstiin. Puhekielellä kirjoitetussa tekstissä tai dialogissa murresanat voivat menetellä. Sitä paitsi henkilöiden eroja voi tuoda esille kätevästi heidän puhetapansa kautta. Kokonaan murteella kirjoitetun tekstin lukeminen on kuitenkin minusta hyvin rasittavaa.

Itse yritän vältellä murresanoja, mutta aina välillä erehdyn kuvittelemaan, että jokin sana on ihan yleisessä käytössä. Näin on käynyt esimerkiksi pöljän kanssa.

Pöljä.

Olen käyttänyt tätä sanaa dialogissa. Ajattelin, että sehän on ihan normaali sana, ei edes erityisen huvittava. Salaperäinen koelukijani, toinen bloggari, on sitä mieltä, että sana on ihan mahdoton. Ettei kukaan, edes lapsi, voi käyttää moista sanaa! Ettei hän voi kuvitella ketään, joka käyttäisi sanaa tosissaan. Toisaalta minä olen aika samaa mieltä monista hänen käyttämistään sanoista, joita hän pitää neutraaleina. Meillä on toisin sanoen hieman murre-ero-ongelmia. :D

Onko teillä sanoja, joita olette pitäneet ihan normaaleina, mutta joista teille on huomauteltu?

Itse olen valittanut ainakin sanoista "linkki" ja "lenkka". "Immeinen" ei kai ole murresana (?) mutta inhoan sitä yli kaiken. Onneksi en ole törmännyt siihen vähään aikaan. Minun on myös vaikea uskoa, että jossain päin todella laskettaisiin kolkki, nelkki, viikki ja kuukki, mutta kai tämä sitten on uskottava, että nämä ovat olemassa, vaikka kuulin nämä ensimmäisen kerran tällä viikolla. Itse asiassa mietin jonkin aikaa, että mitähän kuukki tarkoittaa. Onko sillä jotain tekemistä kuukkelin kanssa? Onneksi ymmärsin sitten, että sehän on numero! Onko näille olemassa jotain jatkoakin? Ykkösen ja kakkosen muodossa?

Minun lempimurresanani on muuten ehkä kihveli. Sehän tulee venäjästä.

Vaikka yritänkin karsia murresanoja teksteistäni, koska niiden käyttäminen on riski - kaikki eivät niitä tunnista ja joistakin ne ovat naurettavia - on yksi murrejuttu, jota käytän huomaamatta. Se on kielioppitasolla, ei sanatasolla. (Murteethan ilmenevät myös kieliopissa.) Se on muoto "minulla palelee" (vrt. minua palelee) tai "minulla on kylmä" (vrt. minun on kylmä). Ja hahmoni sanovat aika usein "käet" eikä "kädet", silläkin uhalla, että joku vetää käki-kortin esiin...

Käytättekö te murretta teksteissänne - tahallanne tai vahingossa?

Kommentit

  1. En käytä murretta teksteissäni. Piste. Paitsi yhdessä Kreikkalaisten novellissa, hups ;). Mutta tuosta minulla on kokemuksia, että sitä luulee käyttävänsä normaalia yleiskielistä sanaa ja sitten yhtäkkiä kukaan ei ymmärrä pätkääkään, että mistä on kyse. Esimerkki tällaisesta sanasta on "omapitäväinen". Luulin yli kolmekymppiseksi, että se on yleiskieltä. Sitten sain kuulla ettei se ole. Minulta tivattiin, että mitä se oikein tarkoittaa. Kiemurtelin hetken, että no omapitäväistä, tietenkin, mutta haluttiin esimerkkejä. Kerroin, että jos lapsi omii jonkun lelun tai ei anna muiden leikkiä uudella lelullaan, lapsi on omapitäväinen. Minulta kysyttiin, että ai sä tarkoitat, että itsekäs. Johon minä inttämään, että ei, ei alkuunkaan. Itsekkyys on ilkeä ja ruma luonteenpiirre ja vakavaa ja suurta, mutta omapitäväinen on juuri sitä mitä se on: lapset ovat omapitäväsiä, on lapsellista olla omapitäväinen, mutta se ei ole pahuutta, ei suurta eikä suuresti väärää, vähän tyhmää ehkä, mutta ei mitään liian pahaa. Tästä käytiin hyvin pitkällinen keskustelu...

    Toinen sana, mikä ei kuulemma ole normaali (!) on "kirkkenee". Siis esim lauseessa "taivas kirkkenee". En ymmärrä, mitä omituista siinä on... Kirketä on verbi siinä missä muutkin verbit ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rooibois, ei kannatakaan olla liian ehdoton ja sanoa ei ikinä. :)

      Minä tunnustan, etten ole ikinä kuullut tuota "omapitäväistä". Oletko ihan varma, ettet ole keksinyt sitä itse? ;) Mutta tiedänpähän sen nytkin.

      "Kirkkenee" on myös minulle ihan tuntematon. Mitä se tarkoittaa? Kirkastumista? Hih, taitaa meilläkin olla aika eri murrealue, kun molemmat esimerkkisi aiheuttivat minulle lähinnä hämmennystä... Jokin tuossa "kirketä" -verbissä tökkii, ehkä k? Kun tuntuu hassulta, että se on tuollaisessa paikassa... hmm... karjalan kielen sanakirjan mukaan kirketä tarkoittaa virkistymistä, mutta miten taivas voisi virkistyä? En ymmärrä! Olen hämilläni!

      Poista
  2. Joko pöljä on hyvin selkeästi pohjanmaan murretta tai sitten se on suomen kielen yleissana. Minun käsittääkseni se on ihan pätevä synonyymi sanalle pölvästi. Käynpä tarkistamassa Suomen kielen sanakirjasta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä käytän sitä lähinnä synonyymina "tyhmälle". Sillä jokin asiakin voi olla pöljää, muttei sentään pölvästiä. :D

      Minullakin on Nykysuomen sanakirja, mutta unohdin totaalisesti sen olemassaolon!

      Poista
    2. Sanakirjan mukaan taas pöljä on nimenomaan tollon ja typeryksen synonyymi, siis tyhmän henkilön, ei niinkään tyhmän abstraktina käsitteenä :)

      Poista
  3. Noniin minä ajattelinkin: pöljä on ihan selvää arkikieltä, eli ei todellakaan mikään murresana. Kaverisi voi tarkistaan suomen kielen sanakirjasta, ellei muuten usko ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pöljä yleiskieltä tai kirjakieltä missään nimessä ole, mutta tavalliseksi arkikieleksi minäkin sen lasken. :)

      Mutta en tosiaankaan pahastu, jos se jonkun mielestä onkin vähän juntti sana. Sillä voihan se olla vähän sitäkin... Ei sitä taideta Etelä-Suomessa niin paljon käyttää? Meillä Pohjois-Pohjanmaalla se on "normaali" sana. :)

      Poista
  4. Eräs kaveri katkaisi aikoinaan välit kanssani siksi, että hän väitti sanan "jykevä" olevan slangia ja minä sanoin sen olevan ihan kirjakieltä. Siis ihan oikeasti, ja kaveri oli minua 10 vuotta vanhempi ja omasta mielestään miljoona kertaa minua aikuisempi, mutta tuo kamala ristiriita otti hänelle liian koville. Ehkä ei ollut hurja menetys.

    Minun tekstiini lipsahtaa helposti puhekielisiä ilmauksia kuten "meinata". Se on ihan ok dialogissa, mutta turhan puhekielinen muualle.

    Mieheni puhuu muuten täysin yleiskieltä, mutta hänen itäsuomalaisen äitinsä peruja on se, että kulhoja ei kaavita vaan kaalitaan. :->

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas kerta kaikkisen erikoinen syy katkaista välit! Omituista. Minusta jykevä on myös aika lailla kirjakieltä. Ehkä vähän vanhanaikainen sana, mutta ei siitä saa slangia tekemälläkään. Ehkä kaverisi ei tiennyt oikeasti, mitä slangi tarkoittaa.

      "Meinata" on kyllä sellainen, että se meinaa lipsahtaa vaikka minne. Puhekielessä ihan okei, mukavan rento ilmaisu.

      Aika hauska tuo kaalitaan. ^__^

      Meillä päin korvataan d yleensä j:llä, v:llä tai kadolla, ja tämäkin herättää joskus huvitusta. Minä en esimerkiksi kaadu, vaan kaajun, enkä myöskään jäädy, vaan jäävyn. Joskus myös me saa'aan lahjoja... Näitä laitoin joskus dialogiin, mutta sain hiukan, hmm, kritiikkiä.

      Poista
  5. B.N.: Juu, kirkkenee eli kirkastuu ;). Eikä tuo "virkistyä" ole kirkkenemiselle minusta niin kauhean kaukaa haettu selitys, vaikka samaa se ei minusta tarkoitakaan. Siinä on kuitenkin jokin assosiatiivinen yhteys. Omapitäväisestä en tiedä, onko se yleinenkin omalla murrealueellani, vai onko se syötetty minulle lapsuudenkodissa niin tehokkaasti kieleen, että aivopeseennyin luulemaan sitä ihan kirjakieliseksi ilmaukseksi.

    Pöljä on minulle ihan tuttu sana ja vasta vanhemmiten olen alkanut liittää sen pohjanmaalaisiin ihmisiin. Siellä sitä käytetään mielestäni paljon enemmän kuin muualla.

    Joo ja jossain Oulun tienoilla puhutaan kai vistosta? Tapasin joskus oululaisia, joilla meni sylki väärään kurkkuun, kun kerroin, että en tajunnut yhtään, mitä visto tarkoittaa. He kun olivat luulleet sitä ihan yleiskieliseksi sanaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirkkenee, kirkastuu - siinä on kuitenkin jotain logiikkaa, että sanan tarkoituksen saattaa arvata. Jotkut sanat on sellaisia, ettei niistä ota arvaamalla oikein tolkkua.

      En minäkään kyllä tiennyt mikä on visto, ennen kuin katsoin netistä... :) Sattuneista syistä olisi kyllä pitäny tietää.

      Mietin myös hyvin pitkään, mikä ihme on käntty. Lopulta päättelin sen tarkoittavan pitsaa!!! (Ilmeisesti oululaiset kuitenkin tarkoittavat sillä pullaa.)

      Poista
    2. Käntystä en tiedä, mutta känkky on ainakin pizza. Ilmeisesti vieläpä erityisesti oululainen pizza, siellä ne tuppaavat olemaan erityisen suuria ja edullisia, mutta laatu voi olla huonompi.

      Poista
    3. Känttyhän on kuivahtanut leivänpala tai -kannikka! (Tai vähemmän imartelevasti vanhanpuoleinen henkilö.)

      Poista
    4. Maija: Minä olen ilmeisesti sekoittanut päässäni käntyt ja känkyt. Olin unohtanut koko känkky-sanan.

      Rooibos: Kyllä se tarkoittaa myös (kahvi)pullaa, ehkä sitten kuivahtanutta sellaista, mutta en tiedä sitten, kumpaan sillä viitataan useammin, leivän- vai pullankannikkaan. :)

      Poista
  6. Minä pidän pöljästä, mutta se johtuu siitä, että olen juuriltani 50% pohjoispohjanmaalainen ja siellä ylhäällä sekä Kainuun suunnalla on tullut oltua niin paljon että pöljät ja muut ovat tuttu juttu. Ihana pöljä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ehkä maailman imartelevin sana ole... :) Mutta ajaa asiansa, aina välillä.

      Poista
  7. Murteet on jännittäviä. Joskus on saanut olla ihmeissään, kun ei ymmärrä mitä kaverit puhuu. Meillä kun tiskaamisen yhteydessä astiat huuhdellaan, niin kaveri kertoili, että heillä virutetaan. Mitä vit... Samainen ystävä myös puristelee matot, kun meillä ne puistellaan. Toinen toveri kertoi, että se koivunoksapuska, jolla saunassa ihmiset itseään läiskivät, olisi nimeltään vastu. Kaikkihan tietävät, että vastahan se on. (Nyt saan kaikki vihdan käyttäjät kimppuuni.)
    Entäs tuima sitten? Jos minä sanon, että olipas tuimasti maustettu, tarkoitan mausteista. Mutta käsittääkseni jossain päin se tarkoittaa juuri päinvastaista, mautonta.

    Kaksi seuraavaa ovat ehkä itseäni eniten ärsyttävät tapaukset. Verisuoneni alkavat aina katkeilla, kun kuulen jonkun kysyvän: "Ketä se oli?", "Ketä tän teki?", jne... Argh... KUKA!!! Ei KETÄ!!!
    Toinen, tosin harvemmin kuulemani on kuin-sanan korvaaminen entä-sanalla. Kirja oli parempi entä elokuva... Tämä on halvempi entä tuo... *kihiseepihiseeräjähtää*

    Pahoittelen syvästi, jos avautumisellani loukkasin jotakuta kyseisten ilmaisujen käyttäjää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että murreasiat kiinnostavat näin monia!

      Hahhaa, meillä päin virutetaan. No voi huuhdellakin, mutta viruttamisessa ei ole mitään epäselvää. Siitä ei kannata hermostua. Tosin jossain päin suomea se kuulemma tarkoittaa venyttämistä. O_o

      Mitä tulee vastaan ja vihtaan, molemmat on mielestäni okei. Itse kyllä käytän saunavastaa. Tai en oikeastaan käytä. Kuka oikeasti haluaa hakata itseään koivunoksilla? :D

      Meillä päin tuima tarkoittaa suolatonta. Minusta se ei tosin käy järkeen, sillä se ei... kuulosta siltä. Toinen ongelmia aiheuttava sana on kehdata. Toisten mielestä se tarkoittaa sitä, että hävettää tehdä jotain (en kehtaa) ja toisten mielestä sitä, että on vain laiska (en jaksa).

      Ketä on minustakin vähän ärsyttävä tuossa yhteydessä, mutta ei sentään saa verisuoniani katkeilemaan. :) Ymmärrän, että se kuuluu joidenkin ihmisten murteeseen. Tuota entä-juttua en ole ikinä kuullut! Tai en muista kuulleeni... hmm...

      Poista
  8. Olipa Dee julma tuon pöljän suhteen. Mutta se tuntuu minusta yhtä älyttömältä kuin kuukki sinusta.

    Ne eivät ole numeroita vaan luokkia. Eppu, toppu, kolkki, nelkki, viikki, kuukki. Yläasteluokat ovat tavallisia.

    Meilläkin on käet-juttu. Paitsi että kukaan ei heitä käki-korttia. Kerroin sen yhdelle jykyläläiselle ja tyyppi nauroi puoli minuuttia. Ei ollut kuullut koskaan aiemmin.

    VastaaPoista
  9. Ai niin, ja edellisellä asuinpaikallani soija tarkoittaa hikeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ole julmaa, jos jotakin ihmettelee.

      Vai että luokkia, tässä taas nähdään älykkyyteni. Luulin, että ne ovat järjestysnumeroita! Ne on joku teidän kaupungin oma juttu.

      Jos sanoin "käet taskussa" niin yksi ihminen aina tahallaan kysyi, että miten kaksi käkeä taskuun mahtuu... :D Että sellaista. Joittenkin mielestä se on vitsikästä.

      Soija kuulostaa enemmän slangi- kuin murresanalta, mutta voin olla väärässä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Kirjamessuja kohti

Tuula Kallioniemi: Risteys