Muistikirjoja. Voiko ihmisen identiteetti olla ei-hattu?

2004.
2005-2006



















Calendula esitteli blogissaan muistikirjansa. Minäkin innostuin aiheesta. Minun pitäisi siivota tai tehdä työhakemuksia eikä suinkaan leikkiä skannerilla, mutta tässä kuitenkin muistikirjojani eri vuosilta. Minulla oli tapana koristella muistikirjojen kannet itse, nykyisin olen liian laiska. Ei niistä kovin hienoja tullut, mutta olivatpa ainakin ainutlaatuisia. Näitä on nyt hiukan käsitelty kuvankäsittelyllä, koska nuorempana minulla oli tapana taiteilla oma nimeni mahdollisimman isolla vihkon kanteen... :)


2003.                                               Yläastetyyliä. 2004.

Näiden kannet ovat siis alunperin olleet yksivärisiä. Viime vuosina muistikirjojen käyttöaste on ollut alhainen. Lähinnä olen käyttänyt niitä luentomuistiinpanojen tekemiseen. Tunnettu tosiasia kuitenkin on, ettei missään ajatus harhaile yhtä hyvin kuin luennoilla, joten uusimmat muistikirjani ovat sekalainen sotku luentomuistiinpanoja ja omia kirjoituksia ja piirustuksia.

Luentomuistiinpanoja. 2010.

Jälkeenpäin on vaikea tietää, mitä jotkin muistiinpanot - varsinkin luentomuistiinpanot - tarkoittavat. Muistiinpanoistani löytyy kaikkea sekalaista. On pätkiä kässäreistä, novelleista, runoista. Ja kirjallisuudenfilosofian luennolta, kuten tämä: (Jos ihmisen identiteetti on ihminen, voiko ei-identiteetti / identiteetti olla ei-lahna tai ei-hattu?) Tietäisinpä vain, mitä olen ajatellut tätä kirjoittaessani.

EDIT: Häivyn kaupungista, joten nettiin en välttämättä pääse pariin päivään. Mutta ehkäpä nettilakko tekee hyvääkin. :)

Kommentit

  1. Ihania kansia! :) Olet kyllä nähnyt vaivaa. Omat vihkoni koristelin vain kuulakärkikynäpiirroksilla ulkoa ja lyijykynäkuvilla sisältä. Ja marginaaleihin tein luovat muistiinpanot niin koulussa kuin yliopistossa.

    Luentomuistiinpanot ovat usein hurjaa tajunnanvirtaa. :D Jälkikäteen saa usein hyvät naurut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Leikkaa&liimaa tekniikka oli suosiossani. Nyt minulla on niin nätti muistikirja (ei kuvissa), etten ehkä viitsi pilata sitä taiteilemalla omiani.

      Luentomuistiinpanot ovat kyllä jotain erikoista. Meillä oli yliopistolla luentotaidenäyttely, sinne olisi saanut viedä omia töherryksiään luentojen ajoilta.

      Sinänsä on sääli, että nykyisin suuri osa opettajien luentomatskuista tulee nettiin, eikä ihmisten tarvitse juurikaan tehdä itse muistiinpanoja.

      Poista
  2. Ai, maailman parhaita tuollaiset kysymykset. Voiko ei-identiteetti olla ei-lahna? Tätä voinkin meditoida tässä yöllä. Ja kuvat kivoja. Olen kateellinen taiteellisille ihmisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kysymystä syvällisesti pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että voi.

      Jos ei jaksa esitellä itseään ihmiseksi, voisi reippaasti esitellä itsensä vaikka näin: "Hei, olen B, ei-lahna."

      Poista
  3. IHANIA kansia! Jaksaisinpa minäkin väsätä tuollaisia enää. Tekisi mieli tehdä vastaava postaus, mutta minulla on ehkä kaksi muistikirjaa. Olen enemmänkin muistilappuihmisiä.

    Päiväkirjoja olen sen sijaan kirjoittanut montakin. Erään kannessa on kollaasi, johon sisältyy mm. tatuointiluonnos, lenkkari, pala röökiaskia (joskus piti olla vitun cool), kuva Jyväskylän eräästä sillasta, ruusu ja pari muijaa. Deemäistä, sanoisinko.

    Ja totta munassa identiteetti voi olla ei-hattu. Oletko sinä hattu? Minä olen ei-hattu, mutta saatan olla hame.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaksaisinpa minäkin... mutta ei! Olen laiska.

      Tee postaus muistilapuistasi! Kaikesta. Minä huomasin eilen, etten ole kirjoittanut päiväkirjaan kahteen vuoteen. Paha? Minullakin on yksi päiväkirja, jossa on hyvin angstinen kansi. Siinä on muun muassa yksi Kurt Cobainin runo.

      Minäkin olen ehdottomasti ei-hattu! Minulla ei ole yhtään hattua. Mutta olen kyllä-lätsä. Lätsät eivät ole hattuja. En osaa selittää. Olen myös vähän ei-hame.

      Poista
    2. Minulla on muutama hattu, mutta ne eivät imartele minua. Etenkään fedora, jota olin himoinnut kuukausia.
      Lätsä sen sijaan toimii, ainakin se, mikä minulla on. Se on verenpunaista pvc:tä, mikä kuulemma kuulostaa pelottavalta.

      Minäkään en kirjoita nykyisin päiväkirjaa. En usko, että se on paha.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Kirjamessuja kohti

Tuula Kallioniemi: Risteys