Huviretki hukkateille

Minun lukuvauhtini on jämähtänyt etanan tasolle tässä kuussa. Tosin luultavasti etanakin lukisi nopeammin. En tiedä miksi, sillä aikaa minulla on kyllä ollut yllin kyllin - en silti ole saanut kovin montaa kirjaa luettua. Pari kirjaa on kuitenkin kesken, joten ehkäpä lukuvauhtini tästä virkistyisi. Kaikenlaista muuta olen silti onneksi saanut luettua, ja Elokuvan runousoppiakin olen lukenut.

Käsikirjoituksen editointi on menossa siinä vaiheessa, että sanoja on 35 000. Ensin siis poistin kässäristä puolet ja pätkäisin sen kahtia, mutta olen pahaa vauhtia sortumassa hukkateille ja vain lisäilen sanoja uudestaan... ja uudestaan... onneksi minulla on sentään Visio. Tällainen tästä tulee. Olen tullut niin hulluksi, että olen jopa miettinyt kiitossanat etukäteen. Ne tosin naurattavat minua itseänikin. Olen nauranut itselleni enemmänkin. En vaan voi lakata hekottamasta, kun ajattelen koelukijan kommenttia, jonka mukaan käsikirjoituksessani oli juoni... kunnes lähetin 150 sivua lisää. Voi että minulla on ollut niin hauskaa, kun olen hihitellyt itsekseni. Niin totta! Miksen tajunnut! Okei, ei tämä varmaan teitä naurata. En varmaan ikinä opi lopettamaan ajoissa, ellei siitä minulle huomauteta. :D

Hukkateistä tulikin mieleeni, että haluaisin mainostaa teille Walter Moersin kirjaa Huviretki hukkateille (2000). Jokaisen kirjailijaksi haluavan pitäisi lukea se. Siellä on ehkä maailman parhaimmat ohjeet kirjoittajille. Ikävä kyllä olen hukannut ne ja kirjaa ei ole nyt saatavillani, mutta kirjassa on hyvin röyhkeä kertoja. Tämä ei nyt selitettynä kuulosta miltään, mutta Moers on oikeasti mainio. Ja eikö kirjoittaminen ole aina vähän huviretkiä hukkateille? Se on hauskaa ja vie mennessään, mutta joskus eksyy totaalisesti.

Juhlimme eilen muuten vappua etukäteen. Annan teille vinkin: sima ja raki eivät ole hyvä yhdistelmä. Voi käydä hullusti. Ainakin vapputukka takkuun.

Kommentit

  1. Oi, minun varmaan on velvollisuus kaivaa käsiini tuo Huviretki hukkateille :D En ollenkaan osannut ajatella, että hukkateillä olo on näin käytössä oleva fraasi, kun nimesin oman blogini x) Se on ihan totta: kirjoittaminen on aina huviretki hukkateille. Koskaan ei tiedä mitä tuleman pitää, mutta aina viihtyy. Tai ainakin minulla on aika hauskaa, kun kirjoitan (ja keksin tapoja, kuinka voisin vielä vähän potkia päähenkilöäni päähän).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huviretki hukkateille on muuten fantasiaa, joten se voisi sinua kiinnostaakin - joskin se on todella omituista fantasiaa.

      Tajusin vasta tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen, että sinun blogisi nimi on Hukkateillä. :D

      Oi, minullakin on aina niin hauskaa. Ainakin tekstini huvittanut minua itseäni, jos ei muuta. :P

      Poista
    2. ...siis aina hauskaa kirjoittaessa. En nyt sanoisi että muuten on aina hauskaa. XD (Olen nyt opetellut käyttämään näitä teinihymyiöitä koska nekin on itse asiassa aika hauskoja.)

      Poista
  2. Minä olen oppinut Sudelta teinihymiöiden käytön XD Ja yleensä se on hauskaa, harmi ettei niitä voi tunkea käsikirjoituksiin, vaikka välillä tekisi mieli...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun pitää tunkea käsikirjoituksiin tekstareita tai sähköposteja, saat tekosyyn käyttää hymiöitä. XD

      Poista
    2. Teinihymiöt ON hauskoja ;D

      Poista
    3. Älkää pilkatko teineijä!!! ;D XD X,,,D

      Röyhkeä kertoja kuulostaa hyvältä.

      Dee/Missio

      Poista
    4. Emme me pilkkaa! Juurihan me kehuimme hymiöitä. XD Yritän silti olla käyttämättä niitä liiallisuuksiin asti... tosin minulla on taipumusta liioitteluun... hmm...

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!