Where do I begin?

...to tell the story of how great a love can be...

Okei unohtakaa lauseen loppu (paitsi jos olette kirjoittamassa rakkaustarinaa Love storyn hengessä - siinä on muuten yksi maailman surullisimmista kirjoista ja elokuvista), mutta olen mietiskellyt, millainen on hyvä aloitus kirjassa. Alkua hehkutetaan joka paikassa kaikkein tärkeimmäksi. Ei lopputekstikään surkeaa saa olla, mutta jos alku ei kiehdo ja saa lukijaa innostumaan tekstistä, käsikirjoitus lentää kustantamossa roskiin. (Voi se tietysti lentää muutenkin.)  Näin olen ymmärtänyt ja se on ihan ymmärrettävää, vaikka itse olen niin tunnollinen lukija, että kahlaan kirjat yleensä loppuun asti, vaikka alku olisi maailman tylsin. Joskus kahlaus palkitaan, joskus ei. Millainen olisi hyvä aloitus? Pohditteko äärimmäisen tarkkaan jo ensimmäistä lausetta?

Jari Tervo voitti äskettäin Lause-Finlandian aloituslauseellaan Minut kihlattiin kehdossa. (Layla, WSOY 2011.) Lauseessa on kieltämättä jotain kiehtovaa, sanat sointuvat toisiinsa. Täytyy silti tunnustaa, etten pidä Jari Tervon kirjoista. Ehkä minun ei pitäisi sanoa mitään, sillä olen lukenut häneltä vain yhden kirjan. Minusta se oli niin kamala, etten ole Tervon kirjoihin sen jälkeen tutustunut. Uutisvuotoa katson kyllä mielelläni!

Edward Bulwer-Lyttonin Oli synkkä ja myrskyinen yö -aloitusta taas on pidetty niin huonona, että sen kunniaksi on järjestetty vuodesta 1982 asti huonon kirjoittamisen kilpailu. (Suomessakin on ollut jokin vastaava? Eikö?)

Marke oli omassa blogissaan paljastanut kirjansa mielenkiintoisen aloituksen. Samoin ainakin Ahmu, Outi/Kaksi sivuaRooibos, ja Iloksi muuttuu. Tässä on joitakin omiani:

Sinä päivänä kun X lakkasi hengittämästä, paistoi aurinko.

- Minusta tämä on tavallaan hyvä aloitus siinä mielessä, että siinä mennään suoraan asiaan, mutta mutta, siinä puhutaan säästä. Jos minä olen jotakin oppinut kirjoittamisesta niin sen, että sään kuvailulla ei saisi koskaan aloittaa tekstiä. Ehkä juuri siksi Bulwer-Lytton parkakin tuli kuuluisaksi kehnosta alkulauseestaan.

"Mitä helvettiä?"
- Nonni. Tämä on tällä hetkellä elämäni rakkaimman tarinan aloitus. Se on... no, se nyt on ollut sellainen vuosikausia. En ole siihen erityisen kiintynyt enkä tiedä onko se kovin toimiva. Minulla oli aivan toinen aloitus mielessä:

Se sattui nättinä päivänä. Aurinko paistoi, häikäisikö, en tiedä.
- Kaikessa kömpelyydessään pidin tästä aloituksesta paljon. Sain kuitenkin palautetta, että heitä aloitus roskiin ja aloita yllä mainitulla repliikillä. On kuulemma parempi aloittaa suoraan tapahtumista kuin pitkästyttää lukijaa aluksi kuvailulla. Ja sitten kaiken lisäksi olin mennyt tekemään The Kielletyn jutun: aloitin sään kuvailulla.

Sitten aloitus, joka on mielestäni korkeintaan keskinkertainen:

Tuijotin satamaterminaalin tihkuisen lasin läpi laivaa, joka kellui jyhkeästi paikoillaan ja odotti että saisi nielaista matkustajat sisäänsä.
- Tässä aloituslauseessa on tahallinen pilkkuvirhe, jolle en enää jälkikäteen keksi mitään perusteluja.

Aloittaminen saa hiukseni harmaantumaan! Tai siis, aloitus kyllä sujuu, mutta kun alan jälkikäteen editoimaan aloituksia, niin järki meinaa lähteä.

Kommentit

  1. Etenkin tuo ensimmäinen aloituksesi oli minusta todella hieno, se herättää välittömästi mielenkiinnon ja tuntuu että pitäisi saada äkkiä luettavaksi lisää! : ) Samaa vetovoimaa on tuossa kolmannessakin... voisiko tämän nyt sitten tulkita niin, että minä vain pidän yksinkertaisesti sään kuvailusta?! Nääh, minusta nuo sinun säähuomiosi vain ovat osuvissa paikoissa, eivätkä tunnu millään tavalla kuluneilta tai muulla lailla epäsopivilta.

    VastaaPoista
  2. Rakastan "Mitä helvettiä?"!

    Ensimmäinen aloitus on kuitenkin toimivin. Älä pelkää säästä puhumista. Tuossa virkkeessä tärkeintä on se, että X lakkasi hengittämästä. Huomio kiinnittyy siihen. Sitä paitsi auringonpaiste tuo kontrastia. Jos X olisi lakannut hengittämästä synkkänä ja myrskyisenä yönä niin, no, lol. :D

    Minun aloitukseni on yksinkertaisesti "Räjähdys." Muita Markuksen aloituksia:

    "Yhtään isomman auton perässä on aina ilma-aalto."

    "Herätessään Markus tunsi olonsa niin hyväksi, että luuli hetken edellisten päivien olleen pahaa unta."

    Herääminen on kamala klisee. Pitäisi laittaa vähän jatkoa, koska jatko on tragikoomista eli se nollaa tuon Markuksen tyytyväisyyden ja toimii edes vähän ironisena jälkikäteen.

    Ja sitten on kolmelauseinen virke, jossa viitataan säähän kolmella eri tavalla. En paljasta sitä, koska se on jo liikaa.

    Hyi, onpa ollut kamalia aloituksia. Hävettää. Toivottavasti nykyinen Markus on parempi...

    VastaaPoista
  3. Minä voisin kuolla aloitusten takia. Olen niissä vain niin surkea, niin surkea. Esimerkiksi Projekti M:n, jota nyt työstän, alun olen kirjoittanut uudelleen varmaankin puolenkymmentä kertaa. Enkä ole siihen ikinä tyytyväinen.

    Uskon, että alku on hyvinkin merkittävä sen kannalta luetaanko tekstiä kustantamossa vai ei. Kokenut lukija huomaa ensimmäisten sivujen kirjoitustyylistä, onko kirjoittajalla kokemusta ja näkemystä romaanin kirjoittamisesta, kannattaako tekstiä ylipäätään lukea saatikka ryhtyä editoimaan julkaistavaan kuntoon.

    Niin. Kun vain saisi sen alun kuntoon :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä huoli! Saat kyllä alun kuntoon; minusta alkusi ovat lupaavia.

      Ehkä jossain tosi pienessä kustantamossa ehditään lukea kässäreitä ekaa sivua pitemmälle, mutta käsittääkseni isoihin kustantamoihin tulee niin paljon käsikirjoituksia, että siellä luetaan alkua ja vilkuillaan muita sivuja. Totta on, että jos alku ei vakuuta, niin tuskin tekstiä kahlataan sen pitemmälle, PAITSI jos aihe tai kirjoittaja on todella myyvä. :) Toisaalta jos kirjoittaja panostaa vain alkuun ja loppu on keskinkertaista, niin sekin on kyllä lukijan huijaamista lukemaan.

      Mutta täytyy kyllä sanoa, että onhan noita kuuluisiakin kirjoja, joiden alku on vähän... blah. Kaikki kunnia Stpehen Kingille, mutta minusta hän aloittaa kaikki kirjansa tosi pitkäveteisesti!!

      Poista
  4. Jostakin syystä pidin tuosta viimeisestä aloituksesta eniten;)Se kai kertoo selvästi alkutilanteen, mutta jättää silti sopivasti mietittävää; kuka lähtee, haluaisiko katsoja lähteä vai onko se sivujuonne johonkin toiseen asiaan?
    Pidin kyllä ensimmäisestäkin, dramaattisuuden vuoksi eikä sää haitannut. Minusta se oli sopivasti vastakohtainen elementti aiheeseen.

    VastaaPoista
  5. Kettu ja Dee: Olen nyt yllättynyt ensimmäisen lauseen saamasta suosiosta. Tavallaan olen aina pitänyt siitä, mutta sitten tuo sää... ilmeisesti te ette lukijoina pahastu säästä lukemisesta, mutta minä olen jotenkin ihan traumatisoitunut aiheesta ja olen aina hyvin ahdistunut, kun aloitan jonkin käsikirjoituksen, luvun tai minkä tahansa pienemmän kokonaisuuden sään kuvauksella.

    Herrajumala tajusin vasta nyt, että viimeisessäkin esimerkkialoituksessani kuvataan säätä! "Tihkuinen!" Mitä minä teen nyt tämän sääongelman kanssa?! Olen vuosikausia ollut siinä uskossa, että säällä aloittaminen on yhtä paha moka kuin sitten -sanalla aloittaminen. Olenkohan minä nyt pureskelematta niellyt tämän kirjoitusohjeen? Äh, tämän takia minä en lue kirjoitusoppaita. Menen sekaisin. Dee, "Räjähdys" on minusta huippualoitus. Onko se omana kappaleenaan? :) Ahmu, olen melkein lukenut tekstisi. Yritän kehittää hyödyllistä palautetta alusta. :)

    Marke: Minäkin pidän viimeisestä aloituksesta paljon. Siinä on mielestäni hyvä lähtötilanne. :)

    VastaaPoista
  6. GAAH, aloitukset. Mun ehdottomasti pahin päänvaivani. Luoja, miten olen sen takia saanut raivota ja turhautua. Pahimmillaan mulla saattoi mennä koko tarina penkin alle sen takia, etten saanut aikaan kunnollista aloitusta. Nykyään en sen takia saa aloitettua mitään muutenkaan.

    Aloitusten suunnitteleminen on perseestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos alku tuntuu hirmuisen vaikealta, silloin kannattaa yrittää olla stressaamatta siitä. Joo tiedän, huono neuvo. :) Mutta joskus olen tehnyt niin, että kirjoitan muuta kuin alkua, ja sitten olen huomannut, että se "muusta" aloittaminen käy ihan yhtä hyvin alusta.

      Poista
  7. Yksityiskohtaisemmin kommentoimatta sanon vain, että minusta tämä on erittäin mielenkiintoista :)

    VastaaPoista
  8. Minä en edes ole kiinnittänyt huomioita aloituksiin tietoisesti... Jotenkin olen vain muovautunut tekemään niistä parempia. En tajua noita vanhoja aloituksia lukiessani, miten olen koskaan voinut kirjoittaa jotakin niin hirveää.

    Kyllä räjähdys on ihan omana lukunaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en kehdannut edes laittaa vanhimpia aloituksiani. Joskus yläasteella harrastin HUUTAMALLA aloittamista. Onneksi kaikessa voi kehittyä, tässäkin. :)

      Poista
  9. Minusta tuo "Se sattui nättinä päivänä. Aurinko paistoi, häikäisikö, en tiedä" on loistava aloitus.
    Hmm, aloitukset on minulla heikko kohta, muutan aloituslausetta monta kertaa käsikirjoituksen aikana. Nyt Aavistuksen kanssa olen jopa vaihtanut aloituslukua kolme kertaa. Täytyykin kopsata tämä idea ja tehdä postaus omista aloituksista. Oheisessa on jo mun mielestä ainesta "Synkkä ja myrskyinen yö"-skaban voittoon: Satoi vettä.
    Hah, kuinka omaperäistä ;-D
    Tää on aika masokistista touhua näin tarkemmin ajatellen (ja muutamia omia aloituksia vilkaisseena).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm. Ehkä minä olen sitten turhaan dissannut tuota aloitusta. Olisi pitänyt kysyä mielipidettä muiltakin kuin yhdeltä ihmiseltä. :D

      Minulla ei tämän työn alla olevan käsiksen kanssa ole ollut sinänsä ongelmaa aloitusluvun kanssa, mutta tiedän kyllä tunteen, kun koko alkuluku tekee mieli vaihtaa! Yhdessä käsiksessä olen vaihtanut sitä ainakin viisi kertaa enkä ole vieläkään tyytyväinen...

      Satoi vettä ei mielestäni yksinään ole paha, mutta jos sitä seuraa monen kappaleen säätiedotus, sitten voi olla ongelmia. :)

      Poista
  10. Mun suosikki näistä on tuo "Se sattui nättinä päivänä.."

    Siinä kylvetään sellainen hieno epäilyksen siemen, että alkaa kiinnostaa mitä tällä kertojalla on sanottavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt tulin kyllä iloiseksi. Ehkä se sittenkin on kelpo aloitus ja saa tehdä paluun vuosien jälkeen käsikirjoitukseeni.

      Poista
  11. Minun suosikkini on tuo sinä päivänä kun x lakkasi hengittämästä... ja olen samaa mieltä kuin Dee, että aurinko tuo siihen kontrastia, eikä ole pääosassa tuossa lauseessa. Ja se saa mielenkiinnon heti syttymään.
    Tuo se sattui nättin päivänä on myös hyvä! Itselle käy usein niin, että kirjoitan "muka" aloituksen, mutta sitten kun olen jatkanut tarinaa pitemmästi, poistankin sen aluksi kirjoittamani varsinaisen aloituksen ja aloitankin tekstin sitä seuraavasta kappaleesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toihan on muuten yleinen neuvo, että poistaa aluksi kirjoittamansa "aloituksen" ja aloittaa vaikka seuraavasta luvusta. Ihmisillä kun on tapana selitellä monesti liikaa ja tarina pääsee vauhtiin vasta myöhemmin.

      Minä aloitan aika usein dialogilla. En tiedä miksi. Hassua, että näissä aloituksissa oli vain yksi sellainen.

      Tuo x lakkasi hengittämästä on minustakin ihan hyvä aloitus, kun sitä jälkeen päin ajattelee. Se sitten taitaakin olla ainoa hyvä asia koko käsikirjoituksessa. (Lause on käsikirjoituksesta, jonka kirjoitin 2008, jota en ole ikinä edes antanut koeluettavaksi kellekään.)

      Poista
  12. Minua kiinnostaisi jatkaa eniten laivan tuijottajan tarinaa :) Jos siis on pakko valita, nimittäin tykkäisin kyllä noista muistakin. Olen muuten lukenut Tervolta melkein koko tuotannon ja suosittelen. Laylakin on hieno kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Vera, hauskaa kun kommentoit.

      Laivan tuijottajan tarina on aika onneton. Tai tragikoominen oikeastaan. Sitä on olemassa about 40 000 sanaa. :)

      Ehkä minun sitten pitäisi tutustua Tervon uudempaan tuotantoon. Luin häneltä joskus nuorempana kirjan, joka oli mielestäni kauhean seksistinen, niin en jostain syystä tykännyt siitä. Ehkä en vain tajunnut.

      Poista
  13. Pakko oli tulla tänne kommentoimaan vaikkei ihan niin tuore postaus enää olekaan, mutta itse kun käsittelen juuri tuota ihanaa aihetta "aloitus".
    Noista eniten kolahti: "Se sattui nättinä päivänä. Aurinko paistoi, häikäisikö, en tiedä." Jotenkin "sattui" vielä tuon "nättinä" kanssa toimii, paremmin kuin esim."tapahtui"..ja luo epäilyksen, että oliko päivä tosiaan nätti. Siinä on tavallaan mystinen tunnelma. Kakkosena tulee ehkä: "Sinä päivänä kun X lakkasi hengittämästä, paistoi aurinko." Vaikka näissä kummassakin on sääkuvausta, ei se haittaa, kuten yllä on monesti sanottu! Itseänikin säänkuvaus aloituksessa epäilyttää, mutta saattaa se toimiakin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, hauska saada vanhoihinkin postauksiin kommentteja. Pidän kommenttivalvontaa päällä niin huomaan nekin. :) Minäkin lueskelin aloitusaiheisen postauksesi, mutten ehtinyt vielä kommentoimaan mitään.

      Minäkin pidän enemmän "sattui"-sanasta tuossa yhteydessä kuin "tapahtui"-verbistä. Varsinkin kun kyseinen tarina on muutenkin kirjoitettu puhekielinen niin se tuntuu sopivan siihen. Sitä paitsi "sattua" sisältää kaksoismerkityksen, jota ei ehkä tuossa tule ensimmäiseksi ajateltua...

      Sääkuvaus ehkä toimii, jos se on yhdistetty johonkin muuhun. Jos koko eka sivu on sään ja ympäristön kuvausta, minä olen vaarassa nukahtaa. ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!