Marian ilmestyskirja

Maija Haavisto: Marian ilmestyskirja
Muruja-kustannus 2011
Kansi: Reinhard Schmid
229 s.

Tätä kirjaa on kehuttu monissa blogeissa, ja koska kirjailija Maija Haavisto nostaa mielenkiintoisia aiheita esiin omassa blogissaan, päätin lainata tämän kirjastosta. Marian ilmestyskirjan on kustantanut pieni Muruja-kustannus. Yritin huvikseni googlata lisätietoja kustantamosta ja sen kirjoista, mutta kustantamon nettisivut eivät jostain syystä toimi.

Marian ilmestyskirjan kansi on kaunis ja ajatuksia herättävä. Kansitaiteesta kiinnostuneiden kannattaa muuten käydä kurkkaamassa vuoden 2011 kauneimmiksi kirjoiksi valittuja Kauneinkirja.fi -sivustolla.

Kirjan päähenkilö Maria sairastuu äkillisesti kesämökillä ja palaa kesäloman jälkeen kouluun pyörätuolissa. Aiemmin olen lukenut pari kirjaa, joissa päähenkilö on pyörtuolissa: Varpu Vilkunan Rulla (1991) ja Jukka Parkkisen Rahunen Ruotsista (1993). (Molemmat ovat nuortenromaaneja ja siis hyvin erilaisia kuin Marian ilmestyskirja, vaikkakin myös Rahunen Ruotsissa -kirjassa lääkärit eivät löydä Johnnyn jaloista mitään vikaa, vaikka hän ei pysty kävelemään.)

Maria makaa sairaalassa aikansa, mutta lääkärit eivät osaa auttaa häntä. Maria ei luotakaan lääkäreihin kivuliaiden ja turhien toimenpiteiden jälkeen. Diagnoosiksi tarjotaan milloin luulosairautta, milloin masennusta. Äiti vakuuttaa, että Maria paranee, mutta Maria ei usko. Hän jää ulkopuoliseksi koulussa ja sen ulkopuolella, mutta saa kuitenkin kavereita lukiossa ja myöhemmin työnsä ja netin kautta. Marian ilmestyskirjassa seurataan aikaa Marian lapsuudesta nuoreen aikuisuuteen. Synkät tapahtumat ahdistavat Mariaa ja hänen sairautensa välillä pahenee, mutta loppujen lopuksi hänen elämässään näkyy myös toivonpilkahduksia. Piirtäminen on Marialle rakas harrastus, mutta siihen hänen voimansa eivät aina riitä.

Marian ilmestyskirja käsittelee tärkeitä ja vakavia aiheita. Marian kautta lukija pääsee tutustumaan pyörätuolipotilaan ja pitkäaikaissairaan elämään. Kirja ei anna aiheestaan siloteltua tai ruusuista kuvaa. Kirjan luki helposti ja nopeasti parissa päivässä läpi ja se antoi ajattelemisen aiheitta. Kuitenkin kirjassa oli seikkoja, jotka häiritsivät minua. En hirveästi pitänyt päähenkilöstä, Mariasta. Mielestäni hän oli perusnegatiivinen ihminen. Hänen kyynisyytensä on toki perustelua, sillä hän kokee paljon kammottavia asioita. Siksi minulle tulikin lukiessa huono omatunto, kun en osannut tuntea empatiaa Mariaa kohtaan. Myös monet muut kirjan hahmot ovat aika epämiellyttäviä: Marian mummi on alkoholisti, äiti kerta kaikkisen kamala, ensimmäinen poikaystävä Teo jonkin sortin nihilisti ja kaveri Sini tahtoo sairastua anoreksiaan tehdäkseen siitä taidetta. Pidinkin enemmän Lyydin ja Sakarin hahmoista. Samoin pidin Eijaa hyvin kiinnostavana. Pidin siis kirjan tarinasta, mutta joihinkin henkilöihin oli vaikea samaistua.

Kirjan kieli on enimmäkseen sujuvaa, mutta siitä tuli minulle vähän hiomaton vaikutelma. Ehkä kirjailija on tarkoituksella tavoitellut huoletonta kieltä rankkojen aiheiden vastapainoksi, mutta silti aikamuotojen hyppely häiritsi vähän, samoin jotkin kielioppivirheet sattuivat kielikorvaani (esim. "Opettaja ei anna minulle lupaa viettää välitunnit sisällä"). Ne eivät kuitenkaan hidastaneet lukemista. Joidenkin arvostelujen mukaan Marian ilmestyskirja päättyy liian äkkiä, mutta minusta kirja päättyy sopivaan kohtaan.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat lukea erilaisista ihmisistä ja aiheesta, jota ei ole niin paljon käsitelty kaunokirjallisuudessa - tämä kirja on lukemisen arvoinen.

Lainaus kirjasta:
     En tahdo pelata Afrikan tähteä tai tuijotella kaleidoskoopin halpoja paljettikuvioita. Haluan piirtää ja lukea, mutta en jaksa kumpaakaan. Äiti lainaa minulle kirjastosta punakantisissa muovipaketeissa olevia kasettikirjoja, joita kuuntelen hänen Walkmanillaan, mutta pelkkä äänikin uuvuttaa minut. Yritän jopa kehittää itselleni mielikuvitusystävää, mutta en onnistu.
     Lääkärit eivät ole ollenkaan samaa mieltä siitä, mikä minua vaivaa.

Kommentit

  1. Kiitos arvostelusta! Olet muuten toistaiseksi mielestäni ainoa, joka on sanonut, ettei pitänyt itse Mariasta. (Voihan olla, että joku ei ole kehdannut sanoa?). Joidenkin mielestä hän ja koko kirja on kovin negatiivinen, toiset taas ovat päinvastaista mieltä. Kukaan muu ei mielestäni mummiakaan ole inhonnut. Minusta hän on oikein hyvä tyyppi. :->

    Mutta näinhän se tietysti menee oikeidenkin ihmisten kanssa, jotkut tykkäävät ja jotkut inhoavat.

    Kielioppijuttujen suhteen olet varmaan ihan oikeassa. Niitähän pitäisi toki kustannustoimittajan korjailla, mutta kirjaa ei valitettavasti ole kustannustoimitettu läheskään niin huolella kuin olisin toivonut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! En minä varsinaisesti Mariaa inhonnut, en vain hirveästi pitänyt hänestä. Mietin vähän, kehtaanko sitä mainita, mutta ilmeisesti et kauheasti pahastunut (?). Jos näitä minun arvioitani lukee, ehkä huomaa, että saatan aika herkästi olla pitämättä joistain henkilöhahmoista. Esim. Elina Tiilikan Myrskyn päähenkilöstä en pitänyt oikeastaan ollenkaan.

      Marian mummi vaikutti muuten mukavalta hahmolta, mutta varmaan hänen juopottelunsa sai minut kääntymään häntä vastaan. Se saa minut helposti näkemään punaista.

      Kyllä nämä minunkin blogitekstini kirjoitusvirheitä joskus vilisevät, ei sillä. Taidan vain olla luonteeltani hiukan pilkunviilaaja. :D

      Poista
    2. En minä pahastu, jos joku ei jostain kirjoittamastani tykkää. Sinulla oli vieläpä selkeä perustelu asialle, vaikka puhtaasti fiilispohjaisia juttuja on usein vaikea perustella. Eri tilanne olisi, jos olisin saanut tuollaista palautetta yleisemminkin, silloin harmittaisi. Kirjahan voi jäädä vaikka kesken, jos ei pidä päähenkilöstä, kuten miehelläni kävi omakustanneromaanini kanssa. Sen päähenkilö on tosin aika rasittava, enemmän itsekeskeisellä/lapsellisella tavalla.

      Jos yksi ihminen, tai kaksikin, inhoaisikin vaikka ihan kaikkea kirjassani, niin ei siitä vielä ego kärsi. :-> Kyllä siitä tietysti alkaa miettiä, että olisinko voinut tehdä Mariasta "kivemman" tyypin, vaikka joskus iloisemman/innostuneemman (niin, että kyseessä olisi kuitenkin vielä sama kirja). Ja selvästi löysit kirjasta hyvääkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Tuula Kallioniemi: Risteys

Motiiveista