Lukuja XI

Tuntuuko ikinä siltä, että ideat ovat päässä täydellisiä, mutta paperille siirrettäessä ne latistuvat?

Tai ettei mikään ylipäätään mene ihan niin kuin pitäisi, ehkä kuitenkin sinne päin?

Ideat. Ne muuttuvat matkan varrella. Ne ottavat uusia muotoja, hajoavat palasiksi, venyvät ja paukkuvat. Joskus kuuluu vain tussahdus ja ne katoavat kokonaan - ne eivät olleet kestäviä. Niitä on vaikea saada kiinni, ne ovat vähän kuin pilviä, vaikea vangita.

Tarinassa on 54 772 sanaa ja 238 liuskaa. Saarikoski projektin läpikäymisessä on menossa sivu 23/172. EDIT. Sivu 60/172 menossa. Tämä viime hetken korjaus- ja oikolukukierros saa olla luvan valmis tänään. En jaksa tätä enää yhtään, minulla on paljon parempia tarinoita mielessä. Ai miten niin aloitin tämän läpikäymisen vähän myöhään? No koska ensin oli joulukuu ja tammikuuhun näytti olevan hirveän pitkä aika ja sitten oli tammikuu ja helmikuuhun näytti olevan hirveän pitkä aika, ja sitten olikin jo maaliskuu. Tästä projektista en aio paljastaa kamalasti, mutta voin kertoa, että siellä mainitaan sana kärpäsenkohtalo. Se ei ehkä ole yhdyssana, mutta yhdyssanana menköön. Eikö kolmannen persoonan käskymuoto olekin ihana sijamuoto? Sitä käytetään ihan liian vähän. Se varmaan katoaa maailmasta.

Dee kyseli Missio kässäri-blogissaan, mikä inspiroi. Musiikki on kai aika yleinen inspiraatiolähde. Tässä on minun kaikkien aikojen ultimaattinen inspiraatiosuosikkini. Jos joku voi kuunnella tämän tulematta yhtään surulliseksi, niin hänellä täytyy olla kivisydän. Ideat muuttuvat matkan varrella, niin muuttuvat kappaleetkin, kun ne tehdään uudelleen, niin tämäkin. Kaikki kunnia Tears for fearsille Mad Worldistä, mutta Gary Julesin versio on sydäntäsärkevämpi.

Tämä on toinen aika uskomaton. Että joku on säveltänyt tämän kolmetoistavuotiaana, ja että siitä on kohta viisikymmentä vuotta.

PS. Tein tänään ensimmäistä kertaa lättytaikinan kauramaidosta. Hyvältä maistui! Eroa maidosta tehtyihin lättyihin ei oikeastaan huomannut.

Kommentit

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Tuula Kallioniemi: Risteys

Motiiveista