Kuinka paljon päähenkilösi muistuttaa sinua?

En ole vielä täysin toipunut järkytyksestä, joka minua eilen kohtasi, kun yritin tehdä pizzaa. Suuresti himoitsemani herkkusienisäilykepurkki oli sisältä täynnä valkoista töhnää, jota myös homeeksi kutsutaan, ja herkkusienet olivat muuttuneet mustiksi. Haju oli hirveä. Purkin parasta ennen -päivämäärä oli vuonna 2014. Jäi syömättä nämä herkkusienet. Hyi hitto.

Vähän aikaa sitten koin pienemmän järkytyksen. Sain eräästä runostani hyvin kummallista palautetta. Lukija oli tehnyt runosta päätelmiä lapsuudestani ja äitisuhteestani. Yritä siinä sitten selittää, että runo on täysin fiktiivinen eikä kerro minusta, kun lukija oli sitä mieltä, että kaikki runot kertovat kirjoittajastaan.

Suurin osa lukijoista kai tajuaa, että kertoja ja kirjoittaja eivät ole sama ihminen. (Pois lukien nämä ihmiset, jotka kiskovat näyttelijöitä hihasta kaupassa ja käskevät näitä lopettamaan juomisen tai pettämisen - vaikka tämä kaikki olisi tapahtunut saippuasarjassa.) Kuitenkin, koska joillekin tämä tuottaa vaikeuksia, aloin miettiä, paljonko päähenkilöni muistuttaa minua siinä tapauksessa, että lukija (jos tämä nyt saa ikinä lukijoita) saa päähänsä, että olen kirjoittanut itsestäni, ja kuinka paljon tämä menee metsään.

Tässä siis joitakin eroja/yhtäläisyyksiä:

- Päähenkilöni on rikas. Tai oikeastaan hänen perheensä on. Minä en tiedä rikkaana olemisesta mitään, paitsi että kuvittelen, että on varmasti mukavaa, kun voi ostaa juustoa. Minä olen aina ollut köyhä, niin köyhä kuin Suomessa nyt ylipäätään voi olla, eikä tilanne näytä lähiaikoina parantuvan. (Tiedän. Ei pitäisi valittaa. Afrikassa ihmiset näkevät nälkää.)
- Päähenkilöni on poika. Minä en. Olen huomannut, että kirjoitan mielelläni poikapäähenkilöistä, ehkä juuri siksi, että heitä olisi vaikea yhdistää minuun.
- Hänellä ei juuri ole kavereita koulussa. No, tämä sopii kai minuunkin, koska minulla ei ollut yläasteella paljon kavereita, tilanne parani vasta lukiossa. Nyt yläaste on kaukana takana päin, onneksi. Inhosin niitä kolmea vuotta.
- Hän on aika omituinen. Ehkä minäkin olen.
- Hänellä on kilpikonna. Minulla ei ole. Olen kyllä aina tahtonut kilpikonnan. Ne elävät vanhoiksi.
- Korkeanpaikankammo. Minulla ja hänellä. Sen sijaan en pelkää lentokoneita. Olen ollut lentokoneessa vain kerran, viime vuonna, eikä se tuntunut missään.
- Käytämme molemmat silmälappuja nukkuessamme. Älkää kysykö.
- Päähenkilöni, ja oikeastaan kaikki henkilöni, ovat jotenkin hysteerisiä. Toivottavasti minä en ole. :)
- Päähenkilöni haluaa pelastaa maailman. Halusin minäkin, nuorempana. Sitten tajusin, ettei siitä tule mitään. Päähenkilöni ei ole vielä tajunnut.
- Päähenkilöni ei katso televisiota. Minä katson, liikaakiin. Hän on myös musikaalisesti hyvin lahjakas, minä en osaa oikeastaan edes hyräillä, ja mitä tulee sävelten erottamiseen, erotan juuri ja juuri mollin duurista.

Onhan näitä enemmänkin, mutta tässä nyt sellaisia, jotka eivät hirveästi paljasta juonta. Muistutatteko te päähenkilöitänne - tarkoituksella tai tahattomasti? :)

Kommentit

  1. Minä olen sitä mieltä, että jossain määrin kaikki henkilöt muistuttavat kirjoittavaansa. Silloinkin, kun niillä on esikuvansa oikeassa maailmassa, ovat ne vain oman minämme tulkintoja muista ihmisistä, ja kertovat siis enemmän itsestämme kuin konkreettisista esikuvistaan.

    Päähenkilölläni on paljon samoja piirteitä itseni kanssa, niin on helpointa kirjoittaa. Lisäksi minulle on tärkeää tehdä asiat itse, konkreettisesti, että voin kuvailla niitä uskottavasti. Minä siis harrastan juoksua ja laitesukellusta kuten päähenkilökin, ja olen kiinnostunut psykologiasta ja ruoanlaitosta. Toisaalta minä en ole leski enkä ole koskaan ratkaissut murhaa, en ole koskaan ollut edes hengenvaarassa :) Niin että hiukan tällainen fifti-sixti -tilanne ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti jokainen kirjoittaja ottaa itsestään ja muista ihmisistä jotain henkilöihinsä, tuskin muuten voi kirjoittaakaan. Mutta se kuinka paljon ja millä tavalla todellisen maailman henkilöitä käyttää, onkin sitten eria asia, ja se, kuinka tietoisesti sitä tekee...

      Itse laitan kirjoittaessa päähenkilölle usein samoja piirteitä kuin itsellänikin on, koska sellaisesta on tosiaan helpompi kirjoittaa. Esim. minä olen joutunut jättämään tuon päähenkilön musiikkiharrastuksen aika vähälle huomiolle, kun en siitä mitään tajua. :D

      Hui, laitesukellus kuulostaa aika hurjalta (ja kivalta) harrastukselta!

      Poista
  2. Kiva postaus;D Taidan palata aiheeseen omassa blogissanikin. En nimittäin ole juurikaan pohtinut kirjani päähenkilöä ja itseäni tuon yhtäläisyysmallin kautta. Mielenkiintoista. Täytyypä hetken miettiä ja laittaa jotakin aiheesta markenmaailmaan;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun pidit postauksesta, pitääpä piipahtaa katsomassa, mitä itse kirjoitat aiheesta!

      Poista
  3. Yyh! Pystyyköhän tuon yllärin jälkeen vähään aikaan herkkusienipurkkia avaamaan?

    Joskus käytän hyväkseni omia kokemuksiani tai piirteitäni päähenkilöissä. Mutta se ei tarkoita, että he olisivat läheskään minun kaltaisiani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, toivottavasti pystyy, tänään en ainakaan vielä ostanut uutta purkkia :D Ehkä pitäisi ostaa kokonaisia tuoreita herkkusieniä ja jättää säilykkeet sikseen...

      Minusta olisi ainakin tylsää kirjoittaa henkilöstä joka olisi ihan samanlainen kuin minä, olen nimittäin aika tylsä tyyppi. :D

      Poista
  4. Olemme molemmat lukiolaisia, meillä on kummallakin sisaruksia (minulla kuitenkin nuorempi ja hänellä vanhempi), emme kumpikaan asu enää porukoiden luona.

    Luonteen yhtäläisyyksiä en uskalla lähteä edes ajattelemaan, koska en pidä päähenkilöstäni, enkä halua löytää meitä yhdistäviä piirteitä... vaikka niitä satavarmasti on.

    Eroja: EN käytä huumeita, toisin kuin usein luullaan. Hän on mies. Seurustelen, toisin kuin hän. Hän ei koskaan ikinä lue. Lol luuseri. :D Hän on homofoobikko ja rasisti, enkä tietenkään haluaisi mieltää itseäni ennakkoluuloiseksi. Sitten luulen, että hän saattaa olla uskossa. En ole siitä aivan varma. Onkohan se väärin etten tiedä, kun käsis on melkein valmis...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ole väärin. En minäkään tiedä päähenkilöstäni kaikkea. Hän on juuri "ehkä" jotakin. Tavallaan en halua kirjoittaa kaikkia asioita lukkoon, koska haluan kirjoittaa jatkoa.

      Nostan sinulle hattua, kun osaat kirjoittaa inhottavasta päähenkilöstä! Minä en. Pitää yrittää ottaa haasteeksi jossain vaiheessa.

      Poista
    2. Ota ihmeessä, voisi olla kiinnostava kokemus. Itse taas voisin kirjoittaa mielestäni täydellisestä henkilöstä. Periaatteessa molemmissa tapauksissa hahmosta pitäisi tulla epäuskottava yksipuolisuuden takia. En tajua, miten kukaan ei ole valittanut minulle päähenkilöstäni tai miten en itsekään nähnyt häntä epäuskottavana. Ehkä jotenkin puran omia tunteitani, kun kirjoitan kusipäästä ja sen kautta jaksan kirjoittamista.

      Poista
  5. Höh, minä luulin olleeni sun kaveri yläasteella!

    Sun päähenkilö muistuttaa sua kovasti joissain jutuissa :) Ei toki kaikessa. Päähenkilö on symppis, niinku sinäki :)

    - S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Argh, kirjoitin tuon tekstin nopeasti, pahoitteluni, tarkoitus oli viitata siihen, ettei ollut kavereita sellaisena suurena lössinä niin kuin joillakin.

      No sovitaan että oltiin ystäviä eikä kavereita. :D

      EDIT. Korjasin kamalan väärinkäsityksen pois tekstistä.

      Poista
  6. Olen miettinyt tätä paljon. Lähinnä sen takia, että jos huomaa muistuttavansa paljolti päähenkilöään, raukkaa on todennäköisesti isketty pahasti Mary Sueudella.

    Ihan täydellisesti kuitenkin omia piirteitä on ollut vaikea välttää, etenkään tuossa chicklittekeleessä, sillä muutamassa kohtaa kirjoitan omia kokemuksia ylös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tunnustan aukon sivistyksessäni, en tiedä Mary Suesta tai suedesta mitään. :)

      Poista
  7. Moi!

    Tämä oli kiva postaus. Olen jo aiemminkin seuraillut blogiasi ja minullakin on juuri tällainen blogi, jossa kerron kirjoittamisestani. Jos sua ei haittaa, niin kertoisin omaan blogiini myös tästä minun ja päähenkilöideni yhtäläisyyksistä.
    Tässä blogini osoite:

    http://minustatuleenuorikirjailija.blogspot.com/

    Käy toki vilkaisemassa, jos kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiva kun kommentoit, anonyymi. Saat toki kirjoittaa blogiisi postauksen samasta aiheesta, ei tämä niin omaperäinen aihe ollut. :)

      Pitääpä käydä kurkkaamassa blogiasi!

      Poista
  8. Kyllähän noihin henkilöhahmoihin väkisinkin ujuttautuu jotain omakohtaista, oli se sitten koettua tai elettyä. Joissakin tarinoissani esim. ammatti tai jokin harrastus on sama kuin itselläni. Ja sitten käytän hahmoja lähipiiristäni. Pihistelen tällä hetkellä ideoita kollegoiden vaimoista ja kerään kuulemiani nipotus/jäkätys-aihioata muokattuina päähenkilölleni. Ja miehetkö ei muka juorua... ;-)
    Toisessa tarinassa päähenkilö on mies, jolla ei ole mitään yhteistä kanssani, hän on melkein negaatio minusta. Ja silti epäilen, että kyllä tännekin jotain omasta itsestä soluttautuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan se taitaa mennä, että väkisinkin itsestä tulee jotain mukaan. Onhan se helpompaa kirjoittaa esim. harrastuksista joista on itsellä kokemusta kuin alkaa hankkia taustatietoja aivan uudesta. Kuulostaa hauskalta tuo nipotus/jäkätys aiheiden keräily!

      Varmasti miehetkin juoruaa, harvemmin vain olen päässyt asiaa todistamaan. =)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!

Viime aikojen suosituimmat postaukset

Tunnelmia kirjamessuilta

Tuula Kallioniemi: Risteys

Motiiveista