Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2012.

Where do I begin?

...to tell the story of how great a love can be...

Okei unohtakaa lauseen loppu (paitsi jos olette kirjoittamassa rakkaustarinaa Love storyn hengessä - siinä on muuten yksi maailman surullisimmista kirjoista ja elokuvista), mutta olen mietiskellyt, millainen on hyvä aloitus kirjassa. Alkua hehkutetaan joka paikassa kaikkein tärkeimmäksi. Ei lopputekstikään surkeaa saa olla, mutta jos alku ei kiehdo ja saa lukijaa innostumaan tekstistä, käsikirjoitus lentää kustantamossa roskiin. (Voi se tietysti lentää muutenkin.)  Näin olen ymmärtänyt ja se on ihan ymmärrettävää, vaikka itse olen niin tunnollinen lukija, että kahlaan kirjat yleensä loppuun asti, vaikka alku olisi maailman tylsin. Joskus kahlaus palkitaan, joskus ei. Millainen olisi hyvä aloitus? Pohditteko äärimmäisen tarkkaan jo ensimmäistä lausetta?

Jari Tervo voitti äskettäin Lause-Finlandian aloituslauseellaan Minut kihlattiin kehdossa. (Layla, WSOY 2011.) Lauseessa on kieltämättä jotain kiehtovaa, sanat sointuvat toisiinsa. Täyt…

Kivaa viikkoa

Kuva
En tiedä onko tämä piirtämäni siili kauheasti siilin näköinen (en ole ikävä kyllä koskaan tavannut yhtään), mutta joka tapauksessa tämä siili haluaa toivottaa kaikille oikein hyvää alkanutta viikkoa!


Btw, en täysin varauksetta hehkuttanut Nälkäpeli-leffaa, mutta leffan soundtrack on kyllä ihana. Ja surullinen....!

EDIT: Jälleen uusi työpaikkahylsy. "Sijaisuuteen tuli 26 hakemusta... blaa blaa blaa valintamme ei kohdistunut sinuun... blaa blaa blaa..." Kai näitäkin sitten voi kerätä samaan tapaan kuin käsishylsyjä. Seuraavan kerran kun joku poliitikko/sarasvuo/wahlroos/muuten vaan rikas valittaa, että nuoret on laiskoja eikä hae töitä vaan lojuu sohvalla, minä tulostan nämä kaikki hylsyni ja lähetän ne sille.

Elefanttilöytö

Tein kirpputorilta mahtavan norsulöydön. Minut tuntevat ehkä tietävätkin, että minulla on yli viisikymmentä norsua. (Ne ovat onneksi hyvin pieniä.) Rakkain norsu on kuitenkin joskus lapsena lahjaksi saamani vaaleanpunainen pehmoelefantti. Vuosia myöhemmin löysin kirpputorilta samanlaisen pehmon, eri värisenä vain. Nyt minulla on niitä viisi, ja vuosikausiin en ole löytänyt yhtään lisää samaan sarjaan (niitä ei varmasti ole valmistettu vuosikausiin). Mutta tänään! Lauma sai uuden vaaleanpunaisen pehmoelefantin jäsenekseen. Kaksikymmentä senttiä. Työhakemuksilla pitäisi kuulemma erottua. Olen niin kyllästynyt niiden kirjoittamiseen, että tekisi mieli kirjoittaa, että olen surkea kaikessa. Ehkä sillä erottuisi. Mutta pitäisiköhän minun sittenkin mainita, että olen aikuinen mutta harrastan norsujen keräilyä?!

Asiaan. Niinhän siinä kävi, että luovan kirjoittamisen piiri peruuntui. Kuitenkin, pitkän harkinnan jälkeen, annoin tarinani yhdelle piiriläiselle luettavaksi (hän pyysi sitä). Hän l…

Lukuja taas

Olen seonnut luvuissa.

Matematiikka ei ole vahvinta aluettani, ja roomalaiset numerot eivät vain mene jakeluun.

En ole saanut moneen päivään mitään aikaan, mutta tarinan viimeisin tilanne on: 61 080 sanaa ja 266 liuskaa. Miten sitä saisi kirjoitettua viimeiset luvut? En halua, että tämä tarina loppuu. Olen kiintynyt henkilöihini, ehkä liikaakin.

Pahoitteluni edellisistä synkistelevistä vuodatuksistani ja kiitos kaikista rohkaisevista kommenteista. En voi vannoa etteikö vuodatuksia tulisi lisää, mutta kuitenkin. Olen nyt diagnosoinut itselleni kevätvalohäiriön. Tiedän, itselleen ei saa diagnosoida mitään ja tuollaista ei taida olla edes olemassa. Mutta lisääntynyt valo voi saada kuulemma ahdistumaan, kun aivot eivät osaa käsitellä sitä pitkän pimeyden jälkeen, ja täällä on alkanut aurinko paistaa vasta viime viikolla kunnolla.

Ei tosin kuulosta järkevältä, valonhan pitäisi piristää. Luultavasti minua vaivaa vain mökkihöperyys, mutta onhan sitä kiva keksiä kaikenlaisia selityksiä. Olen …

Lukuja XII + kissamaista menoa

Kuva
Tarinassa on 60 125 sanaa ja 260 liuskaa. Hui. Ei enää montaa lukua jäljellä. Ei jos tahdon pitää tämän kasassa. Olen saanut tällä viikolla uutta iloa ja intoa kirjoittamiseen. Kiitos kuuluu ihanalle koelukijalle ja ystävälleni, joka on lukenut käsikirjoitukseni. Hän sanoi melkein tukehtuneensa nauruun junassa lukiessaan. Se oli tarkoituskin. Ei siis tukehtuminen vaan lukijan saaminen nauramaan. Ilahduin kovasti hänen sanoistaan, mutta olen sanonut, että myös negatiivinen kritiikki on suorastaan toivottavaa.

Pidän siitä, että tekstissä on huumoria. Mielestäni minulla on hyvä huumorintaju, mutta ymmärrän kyllä, etteivät kaikki ole samalla aaltopituudella kanssani. (En minäkään ymmärrä kaikkien huumoria.) Esimerkiksi yksi kaverini ei koskaan tunnu tajuavan vitsejäni, ja minun mielestäni hän ei sano huumorilla juuri koskaan mitään.


Vera Vala haastoi blogissaan nostamaan pinnalle pieniä blogeja ja otti itse esimerkiksi blogeja, joilla on alle viisikymmentä vakituista lukijaa. Minun vakitui…

Marian ilmestyskirja

Maija Haavisto: Marian ilmestyskirja
Muruja-kustannus 2011
Kansi: Reinhard Schmid
229 s.

Tätä kirjaa on kehuttu monissa blogeissa, ja koska kirjailija Maija Haavisto nostaa mielenkiintoisia aiheita esiin omassa blogissaan, päätin lainata tämän kirjastosta. Marian ilmestyskirjan on kustantanut pieni Muruja-kustannus. Yritin huvikseni googlata lisätietoja kustantamosta ja sen kirjoista, mutta kustantamon nettisivut eivät jostain syystä toimi.

Marian ilmestyskirjan kansi on kaunis ja ajatuksia herättävä. Kansitaiteesta kiinnostuneiden kannattaa muuten käydä kurkkaamassa vuoden 2011 kauneimmiksi kirjoiksi valittuja Kauneinkirja.fi -sivustolla.

Kirjan päähenkilö Maria sairastuu äkillisesti kesämökillä ja palaa kesäloman jälkeen kouluun pyörätuolissa. Aiemmin olen lukenut pari kirjaa, joissa päähenkilö on pyörtuolissa: Varpu Vilkunan Rulla (1991) ja Jukka Parkkisen Rahunen Ruotsista (1993). (Molemmat ovat nuortenromaaneja ja siis hyvin erilaisia kuin Marian ilmestyskirja, vaikkakin myös Rahu…

Kuinka paljon päähenkilösi muistuttaa sinua?

En ole vielä täysin toipunut järkytyksestä, joka minua eilen kohtasi, kun yritin tehdä pizzaa. Suuresti himoitsemani herkkusienisäilykepurkki oli sisältä täynnä valkoista töhnää, jota myös homeeksi kutsutaan, ja herkkusienet olivat muuttuneet mustiksi. Haju oli hirveä. Purkin parasta ennen -päivämäärä oli vuonna 2014. Jäi syömättä nämä herkkusienet. Hyi hitto.

Vähän aikaa sitten koin pienemmän järkytyksen. Sain eräästä runostani hyvin kummallista palautetta. Lukija oli tehnyt runosta päätelmiä lapsuudestani ja äitisuhteestani. Yritä siinä sitten selittää, että runo on täysin fiktiivinen eikä kerro minusta, kun lukija oli sitä mieltä, että kaikki runot kertovat kirjoittajastaan.

Suurin osa lukijoista kai tajuaa, että kertoja ja kirjoittaja eivät ole sama ihminen. (Pois lukien nämä ihmiset, jotka kiskovat näyttelijöitä hihasta kaupassa ja käskevät näitä lopettamaan juomisen tai pettämisen - vaikka tämä kaikki olisi tapahtunut saippuasarjassa.) Kuitenkin, koska joillekin tämä tuottaa vai…

Lukuja XI

Tuntuuko ikinä siltä, että ideat ovat päässä täydellisiä, mutta paperille siirrettäessä ne latistuvat?

Tai ettei mikään ylipäätään mene ihan niin kuin pitäisi, ehkä kuitenkin sinne päin?

Ideat. Ne muuttuvat matkan varrella. Ne ottavat uusia muotoja, hajoavat palasiksi, venyvät ja paukkuvat. Joskus kuuluu vain tussahdus ja ne katoavat kokonaan - ne eivät olleet kestäviä. Niitä on vaikea saada kiinni, ne ovat vähän kuin pilviä, vaikea vangita.

Tarinassa on 54 772 sanaa ja 238 liuskaa. Saarikoski projektin läpikäymisessä on menossa sivu 23/172. EDIT. Sivu 60/172 menossa. Tämä viime hetken korjaus- ja oikolukukierros saa olla luvan valmis tänään. En jaksa tätä enää yhtään, minulla on paljon parempia tarinoita mielessä. Ai miten niin aloitin tämän läpikäymisen vähän myöhään? No koska ensin oli joulukuu ja tammikuuhun näytti olevan hirveän pitkä aika ja sitten oli tammikuu ja helmikuuhun näytti olevan hirveän pitkä aika, ja sitten olikin jo maaliskuu. Tästä projektista en aio palj…